maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kuluttajakäyttäytyminen

Itseni kuvaileminen kuluttajana olikin ehkä vielä vaikeampaa kuin aluksi luulin. Pari vuotta vajaa 30-vuotias sinkkumies Helsingistä. Tulot tällä hetkellä ovat melko pienet, ainakin pienemmät kuin aikaisemmin, olenhan opiskelija tällä hetkellä.

Ostamisen lähtökohtana on aina tarve. Maslovin tarvehierarkiassa on hengissä pysymisen tarpeet, turvallisuuden tarve, sosiaalisuuden tarve, arvostuksen tarve ja itsensä kehittämisen tarve.

Ruoka ja juoma kuuluvat itsestään selvinä ensimmäiseen tarpeeseen, niitä tarvitsemme päivittäin. Ruoasta itse katson lähinnä sen että onko kyseessä mahdollisesti kotimainen tuote, se riittää minulle. En koe hirveän suurta merkitystä millään muulla, hinta on ensisijainen kriteeri jonka mukaan ruokani ostan.

Turvallisuuden tarve. En koe että Suomessa asuessani joudun juurikaan turvallisuutta miettimään, toki kotonani on hieno turvalukko ovessa, mutta hälytyslaitteita en ole edes miettinyt missään vaiheessa.

Sosiaalisuuden tarpeet, niitä varmaan on jokaisella ihmisellä. Kaverit ovat tärkeä juttu minulle, siihen olen valmis sijoittamaan vähistä rahoistani. Matkustelu on myöskin erittäin hauskaa, mukava päästä välillä pois tutuista ympäristöistä.

Arvostuksen tarve. En koe että millään materialla tai palvelulla saisin enempää arvostusta, tai edes haluaisin sitä. Minun maailmankatsomukseeni ei kuulu arvostuksen tarpeen tyydyttäminen ostamalla.

Olen tällä hetkellä opiskelija, joten itsensä kehittämisen tarve oli olemassa. Sitä tällä hetkellä tyydytän Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa.

Pidän itseäni melko yksilöllisenä ostajana, merkkidiggarina, varsinkin mitä tulee vaatteiden suhteen. Haluan laatua, ja olen valmis maksamaan siitä. Sama myös teknisten laitteiden kanssa, en osta sitä halvinta tuotetta marketista. Melkein kaikesta muusta olenkin sitten valmis tinkimään. Minun ei tarvitse miettiä sitä mitä vaipat maksavat, tai sitä mitä muut perheenjäsenet syövät. Se helpottaa elämää kuluttajana totta kai. Juuri sen vuoksi minun on helppo olla ”nautiskelija” myös.

Ostin jokin aika sitten lenkkarit Turnin’ Pointista (kts. edellinen postaus), joiden hinta oli 130€. Tämä on hyvä esimerkki minusta kuluttajana. Moni ei yhä tänäkään päivänä ostaisi noin kalliita kenkiä. Mutta laatu maksaa, sitä mieltä minä olen. Toki voisin ostaa halvempiakin kenkiä, mutta kun on löytänyt hyvät, miksi muuttaa sitä?

Tiesin kyseisen suuren urheiluvalmistajan kenkämallin olevan hyvä jalassa, nämä olivat jo kolmannet samanlaiset kengät mitkä omistan. Toki onhan niiden oltava myös hyvännäköiset. Tiesin myös että TP:stä löydän kyseiset kengät, koska olin edellisetkin sieltä ostanut. Ei tarvinnut siis alkaa metsästämään niitä ympäri Helsinkiä. Kaikki markkinoinnin kilpailukeinot (4P) olivat siis tuttuja jo entuudestaan, ja vaikuttivat lähinnä alitajuisesti, sillä en edes ajatellut muita vaihtoehtoja kuin TP:tä kenkiä hommatessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti